Voiko yksi kuva muuttaa historiankirjoitusta?

Kuva ja sen historia

Kuva KansA229-1977 (Kansan Arkisto)

Olen nähnyt tämän kuvan jo vuosia sitten netissä sivulla http://arjenhistoria.fi/.
Siihen liitettyjen tietojen mukaan kuva on otettu 4.5.1918 Kotkan satamassa ja tekstin mukaan siinä on valkoisten kaappaamia venäläisiä sotalaivoja.

Kun toisaalta tiesin kaapattujen laivojen nimet, jäin ihmettelemään kuvassa etualalla olevaa isoa sotalaivaa: sellaista ei pitänyt Kotkassa tuolloin olla.
Laivan tunnistin 1900-luvun alkupuolella Saksassa tehdyksi ja etsin sen tyyppiä Venäjän Itämerenlaivaston aluksista.
Kovin varmaan tunnistukseen en kuitenkaan päässyt jäi asia kesken.

Pari viikkoa sitten törmäsin kuvaan uudelleen edellämainitulla sivulla ja tilasin siitä mahdollisimman hyvälaatuisen version ilman peittävää vesileimaa.

Pian käytössäni oli kunnollinen kopio tuosta ajan hampaan runtelemasta kuvasta ja pääsin tutkimaan sitä tarkemmin. Asia alkoi selvitä...

Keisarillisen Saksan sotalippuja!

Kuvaa suurentaessani näin ensin tämän:

Etuvasemmalla olevan laivan ahterin päällä liehui Reichskriegsflagge eli Saksan senaikainen sotalippu.

Tämä vei tutkimiseni aivan uusille urille ja aloin tutkia satamassa olevia aluksia toisesta näkökulmasta, mahdollisina saksalaisina.

Keskellä kuvaa oleva selvästi Saksassa valmistettu sotalaiva paljastui torpedoveneeksi ja pienen eliminoinnin jälkeen päädyin tyyppiin T 150, tarkemmin tutkittuna todennäköisesti alukseen nimeltä T 155 (valmistuessaan Vulcanin telakalta sen nimi oli ollut V 155).

Kun keskimmäinen oli selvä, yritin kaivaa vasemmalla olevalle ahterille jotain nimeä mutta varmuudella en tuota aseistettua kauppalaivaa tunnistanut. Se saattaa olla IV hinaajaosaston apulaiva Arnold Koepke?

Vielä tässä vaiheessa kuvassa oikealla olevaa isoa vaaleaa laivaa pidin Venäjän laivaston jäänmurtajana nimeltään Silats, se oli tunnetusti Kotkassa tuolloin kaapattu.

Kun vertasin alusta Silatsista ja myöhemmin suomalaisesta jäänmurtaja Ilmarisesta (joksi Silats muuttui neljäksi vuodeksi) otettuihin kuviin, piti tämä sulkea pois.

Etsin laivaa nimilistan mukaan (uskokaa, saksankielisessä internetissä listoja riittää...) mutta en oikeaa löytänyt.

Yksi laiva olisi kokonsa ja muutaman yksityiskohdan vuoksi ehdokkaaksi sopinut, mutta oli vaikea kuvitella saksalaisen amiraalilaivan joutaneen mokomaan pikkusatamaan!

Saksalainen laivasto-osasto Suomen vesillä 1918

Ensimmäisen maailmansodan lähetessä loppuaan Saksa lähetti voimakkaita sotajoukkoja Suomeen, halusivat kai avata uuden rintaman jakamaan vastustajan sotavoimia.

Tämä osasto tunnetaan nimellä Itämeren divisioona  ja sen tänne kuljettanut laivasto-osasto nimellä Sonderverband der Ostsee.

Saksalaisen vara-amiraali Otto Meurerin komennossa rannikollemme ilmestyi yli 50 sotalaivan ja erilaisen kuljetusaluksen muodostama joukko laivoja, vahvimpina niistä olivat kolme Posen-luokan taistelulaivaa.

Meurer osastoineen touhusi ensin Ahvenanmaalla, teki myöhemmin maihinnousun Hankoon, valloitti Helsingin ja lopulta osa siitä tuki maihinousua Loviisaan.

Kun Meurer päävoimineen poistui, asetti hän jäljellejääneen laivaston komentajaksi kontra-amiraan Ludolf von Usslarin. Von Usslar hilautti amiraalinlippunsa miinalaiva Nautiluksen saalinkiin 30.4.1918.

Miinalaiva Nautilus

Saksalaisittain Minendampfer Nautilus-luokkaan kuului kaksi laivaa, toisena SMS (Seiner Majestät Schiff) Albatross.

Nautilus toimi miinoittajana Itämerellä osallistuen useisiin operaatioihin.

Talvella 1917-18 se muutettiin maihinnousua tukevaksi erikoisalukseksi ja sen aseistus muutettiin: Kahdeksan 88 mm merikanuunaa poistettiin ja niiden tilalle tuli kaksi 76 mm:n yleistykkiä, siihen asennettiin neljä 20 mm ilmatorjuntakonetykkiä ja kaikkiaan 24 konekivääriä. Sen miinakapasiteettiin ei puututtu, se pystyi vieläkin lastaamaan lähes 400 miinaa.

SMS Nautilus Kotkassa 4.5.1918?

Kuvasuurennoksessa näkyy vaalea laiva kokka kuvaajaan päin.
Mitä siitä voi kertoa, mitä aluksesta päätellä?
Minkäänlaista lippua ei sen mastoissa näy mutta muutama asia kuvastakin selviää: Tärkeimpinä yksityiskohtina tunnistuksen kannalta pidän ainakin mastojen paikkoja, komentosillan rakenteita yksityiskohtineen, valonheitintä, laivaveneitten taavetteja, ankkureita...
SE, mitä kuvasta ei helposti näy on takimmainen korsteeni. Lähes suoraan edestä otetussa kuvassa se jää etummaisen taakse. Pitää myös muistaa sen väri eli tummanpunainen! Harmaasävykuvassa takana olevat varastorakennukset eivät anna tarpeeksi kontrastia savupiipun yksityiskohtien havaitsemiseen?
Mikään muu Suomenlahdella tuolloin ollut, varsinkaan saksalainen alus ei sovellu noin moniin yksityiskohtiin. Ikävä kyllä en tekstimuotoista vahvistusta asialle ole millään kielellä löytänyt.

Vertasin kuvaa vähän aikaisemmin Helsingissä otettuun kuvaan, jossa Nautilus on helposti tunnistettavissa.
Näissä kahdessa eri satamassa otetuissa kuvissa on vähintään kymmeniä yhteisiä yksityiskohtia. Kävin kansirakenteet, mastot ym. läpi, samanlaisia ovat!
Tämä alus on miinalaiva Nautilus!

SMS Nautilus Helsingissä huhtikuussa 1918

Mitä muuta kuvassa näkyy?

Osasuurennoksessa voi nähdä redillä muutamia purjelaivoja. Olivatko jo tulossa hakemaan Gutzeitin lankkuja vai olivatko talvehtineet Kotkassa?

Härniemen kärjessä on muutamia pikkulaivoja. Nämä voivat olla niitä venäläisiä pienehköjä laivaston käytössä olleita aluksia, jotka saapuivat evakuoimaan punaista Kotkaa tuona päivänä? Historiatietojen mukaan suomalaiset valkoiset kaappasivat 4.5. Kotkassa kaikkiaan kuusi venäläislaivaa eli jäänmurtaja Silatsin, raivaaja Namjotin, yhteysalus Bombardir Dubasovin, hinaajat Justinijan ja Leonidin sekä pienen miinakutteri Rabotsin.
Noista mikään ei kuitenkaan ole Silats.

Laivojen edessä ratapihalla on kymmeniä junanvaunuja lastattuna todennäköisesti Venäjän armeijan kalustolla, mm. hevosrattaita näkyy useassa vaunussa. Näitäkö venäläiset tulivat hakemaan?

Toinen kuva Kotkasta 4.5.1918

Kuva KansA237-1977 (Kansan Arkisto)

Myös tämä kuva on samalta päivältä Kotkasta (Kansan Arkisto).

Siinä 4. Pohjois-Pohjanmaan rykmentin 2. Pataljoonan komentaja vironsuomalainen majuri Alexander Pell pitää käskynjakoa venäläisiltä kaapatun laivan kannella.

TÄMÄ on jäänmurtaja Silats! Taustalla näkyy huonosti Härniemen laituria ja voidaan päätellä, että tämä alus on sijainnut jossain Palotorninvuoren paikkeilla, ison kuvan vasemmalla puolella.

Huomio tässä kiinnittyy kuvan keskellä oleviin merisotilaisiin, joilla on Saksan laivaston uniformut!

Miksi saksalaisia sotalaivoja olisi ollut Kotkassa?

Toukokuun alussa 1918 punaiset olivat hävinneet sisällissodan, ainoastaan pieni jalansija eteläisessä Kymenlaaksossa oli enää heidän hallinnassaan. Lisäksi kaikki varteenotettavat venäläiset laivastovoimat oli Hangon sopimuksen mukaan päästetty pois Suomen kaupungeista, lähinnä Helsingistä. Venäjällä oli vielä kymmeniä suuriakin sotalaivoja, taistelukykyistä laivastoa heillä ei enää ollut!

On luonnollista, että tehokkaasti toimiva Saksan armeija keskitti voimansa Suomenlahden perukoille, viimeiselle sotatantereelle...

Heillä oli ollut jo viikkoja tehokas lentoase käytössään ja lähimmät ilmavoimien tukikohdat olivat Loviisassa, muutaman minuutin lentomatkan päässä.

Aivan varmasti saksalaiset, ehkä myös suomalaiset tiesivät tuossa vaiheessa lähes kaikki punaisten sekä venäläisten liikkeet ja pystyivät varautumaan niihin.

Sana amiraalille ja hänen sotalaivoilleen oli minuuttien päässä...

Tässä malliksi tietoa, jota Saksan sodanjohto sai käytettäväkseen eli pari viikkoa ennen Kotkan tapahtumia otettu saksalainen tiedusteluvalokuva Kymistä. Vastaavanlaisia ja -tasoisia ilmakuvia heillä oli käytettävissä Kotkan satamastakin. Kuva Aarne Bremerin kirjasta Ilmavoimien osallistuminen Suomen vapaussotaan vuonna 1918. Kuvan sain Jyrki Laukkaselta Karhulan Ilmailukerhon kirjastosta.

Lisäys 9.4.2017: Nyt on digitoitujen sanomalehtien tekijänoikeusrajoitus poistunut ainakin vuoteen 1920 asti ja olen päässyt lukemaan maailmansodan aikaisia lehtiä. Sieltä löytyi tämä uutinen (Etelä-Suomi 7.5.1918):

Ruotsinkielinen Kotka Nyheter kirjoitti aiheesta 7.5.1918: "Iltapäivällä tuli joitakin saksalaisia aluksia, risteilijä Nautilus, yksi torpedovene sekä kuljetushöyrylaiva. Niiden tehtävänä oli vaikuttaa meren puolelta suomalaisten joukkojen operaatioon maalla mutta niiden ei tarvinnut ampua ainoatakaan laukausta."

Tämä uutinen viimeistään vahvistaa, että saksalaiset olivat hyvin perillä tapahtumista Kotkassa. Samassa Kotka Nyheter-lehden numerossa on vielä kuvaus tapahtumista sekä maininta, että "Nautiluksen" orkesteri soitti illalla musiikkia kotkalaisille, mm. Maamme-laulu kaikui tuolloin satamassa.

Lisäys 7.11.2018: Jäänmurtaja Tarmo oli 18.1.1918 avannut väylän Kotkasta merelle, jolloin viimeiset satamassa olleet venäläiset laivat poistuivat ja meri jäätyi.
Halla-yhtiön hinaaja Ran avasi 12.4. väylän Hallasta Kotkan satamaan jolloin merenkulku kaupungissa taas alkoi. 
3.5. pakeni pääosa kapinallisten johtohenkilöistä useilla laivoilla punaisten viimeisestä tukikohdasta Pietariin useilla satamassa olleilla laivoilla. Täydellinen aluslista on minulla vielä työn alla mutta ainakin Hallan hinaaja Ran sekä Pyhtään Höyrylaivaosakeyhtiön matkustajalaiva Elvi menivät silloin Pietariin.
Seuraavana päivänä vain hetki ennen valkoisten tuloa kaupunkiin poistui Kotkasta vielä hinaaja Halla I Hollolan punakaartin esikunnan pakottamana lastinaan aseita ja sotatarvikkeita.
Osa laivoista palautettiin Suomeen myöhemmin mutta ainakin matkustajahöyry Elvi jäi sille tielleen...

Palaan aiheeseen kun saan kokoon täydellisen alusluettelon.

Varhaisia Kotkankävijöitä

Konsulin komea laiva

Hufvudstadsbladet-lehdessä oli 13.8.1866 pieni uutinen, jonka mukaan Helsinkiin oli tullut Porin konepajan rakentama alus, jossa oli 15 hevosvoiman höyrykone ja peräsalonki sekä pieni ruokasali edessä. Laivan hinnaksi tiedettiin 40.000 markkaa ja sen arveltiin olevan menossa Pietariin.

Helsingfors Tidningar tiesi pari viikkoa myöhemmin kertoa, että Haminaan oli myyty kaupungin ensimmäiseksi potkurilaivaksi 15-20 hevosvoiman korkeapainehöyrykoneella varustettu alus, nimeltään “Thure” 34.000 markan hinnalla. Ostaja oli konsuli C. H. Ahlqvist.

Uutinen lehdessä Finlands Allmänna Tidning 1.9.1866:

"Huolimatta huonosta rahatilanteesta maassamme on täällä (Haminassa) muodostettu yhtiö, joka on näinä päivinä ostanut höyrylaivan, jossa on 20 hevosvoiman kone, käytettäväksi pääosin hinaajana laivoille ja proomuille, mutta myös tarjoamaan suurta mukavuutta niille höyrylaivoille, jotka matkustajien kanssa poikkeavat satamassamme. Uusi höyrylaiva on tehty Porin konepajalla raudasta ja kuuluu olevan kunnon hankinta. Koneisto toimii luottamusta herättävällä tavalla. Hinta laivalle oli 34.000 markkaa.

Viime sunnuntaina (26.8.1866) ensimmäinen höyrylaivamme teki useiden matkustajien kanssa huvimatkan lähellä sijaitsevaan Kotkaan Ruotsinsalmen vieressä."

Helsingfors Dagblad-lehti kertoo elokuun viimeisenä päivänä 1866 pitkässä Haminan-kirjeessään tästä Ahlqvistin “Thure”-laivalla tehdystä matkasta ja kertoja, nimimerkki F. K. N. kehuu siinä Kotkaa satamana, sen hienoa sijaintia Pietarin ja Helsingin välillä, lähelläolevista vanhemmista kaupungeista (Hamina ja Loviisa) sekä sataman mainiosta sijainnista Suomenlahden suurimman joen, Kymijoen suulla. Hän myös arvelee, että Kotkasta voi tulla suuri kaupunki.

Todennäköisesti tällä matkalla konsuli Ahlqvist katseli sahanpaikkaa Kotkansaarelta ja päätyi Härniemen kärjessä olevaan alueeseen, josta hän yhdessä Hackmanin kanssa teki 50 vuoden vuokrasopimuksen 9.6.1870.

Vanha saha

Wiborgs Tidning kertoo 19.10.1870 matkoista, jotka tullihöyrylaiva “Ahkera” (kapteeni Sundvik) teki useille paikkakunnille itäisellä Suomenlahdella. Sunnuntaina 9.10.1870 kello kymmenen aamupäivällä alus kulkijoineen rantautui myös Kotkan saarelle, jossa viipurilaisen kauppahuone Hackmanin ja haminalaisen liikemies Ahlqvistin höyrysahan rakennukset alkoivat olla valmiit, vain varsinaiset sahakoneet vielä puuttuivat.

Saari mainitaan lähes asumattomaksi mutta sille luvataan lehtikirjoituksessa valoisaa tulevaisuutta, tuohan sahateollisuus tälle vanhalle varuskuntapaikkakunnalle varmasti asukkaita. Kirjoittaja ihmettelee, miten tämä syvä ja suojaisa satama on saanut tähän asti olla käyttämätön, sijaitseehan se ihanteellisen uittoväylän varrella, jokea myöten voidaan esimerkiksi Päijänteen vesistöstä uittaa Korkeakosken kautta valtavat määrät tukkeja. Niitä odotetaan ihan lähipäivinä ensimmäinen erä, noin 70.000 tukkia.

Finlands Allmänna Tidning kertoi uutisessaan 9.11.1870, kuinka höyrylaiva “Sampo” hinasi 27.10. Viipurista Kotkaan proomun, jossa sahan sahakoneet tuotiin. Uutisessa arveltiin, että saha olisi valmis aloittamaan helmikuussa 1871.

Hanke kuitenkin lykkääntyi ja vasta 20.4.1871 Suomen Virallinen Lehti kertoi, että saha olisi pian valmis. Sahan rakentamista johtanut insinööri F. A. Collin oli tehnyt hyvää työtä, kiinnittäen huomionsa myös pikkuhiljaa kaupunkimaiseksi muuttuvan Kotkansaaren yhteiskunnalliseen kehitykseen.

Ensimmäinen norjalainen laiva Kotkassa

Finlands Allmänna Tidning julkaisi loppukesästä ja alkusyksystä 1871 useita kertoja saman ilmoituksen, jossa norjalainen laivapäällikkö O. A. Nilsen kehui Kotkan satamaa, sinne johtavaa väylää ja suojaisaa lastauspaikkaa unohtamatta ripeää lastausta.

Kuka tämän ilmoituksen takana oli, ei ole selvinnyt mutta on paikallaan olettaa, että maksajina olivat tietysti kaikki asianomaiset tahot, joita asia koski eli sahanomistajat Ahlqvist ja Hackmanin kauppahuone, lastausyrittäjä ja varmasti myös Kotkaan kaupunkia havittelevat liikemiehet?

Tämä ehkä ensimmäinen Kotkassa lastannut laiva, ainakin ensimmäinen norjalainen oli Tönsbergiin rekisteröity 403 tonnin parkki “Sokrates”, varustajana sandefjordilainen P. A. Grön.

Samassa ilmoituksessa toisen puoltolauseen Kotkan sataman puolesta antaa helsinkiläisen “Fredrika”-laivan päällikkö N. Ramste