KM-luokan sotasaalisveneet
Neuvostoliiton historiankirjoitus ei koskaan hyväksynyt sitä tosiseikkaa, että sen Punaisen lipun kunniamerkillä palkittu Itämeren laivasto olisi ikinä menettänyt yhtään taistelukuntoista sota-alusta viholliselle.
Kumma kyllä, sama valtio vaati sodan jälkeen vuonna 1944 syksyllä palautettavaksi useita, jopa kymmeniä sotalaivoja.
Edes nykyään itänaapurissa ei aina tunnusteta tosiasioita vaan luotetaan sodanaikaisiin, ehkä sopivasti väritettyihin dokumentteihin ja kuvauksiin.
Sodan aikana tärkeimpiä näistä menetetyistä olivat moottoritorpedoveneet, joita suomalaiset kaappasivat seitsemän kappaletta ja ottivat omaan käyttöönsä neljä parasta.
Lisäksi oli muitakin aluksia, esimerkiksi Suomessa vartiotykkiveneeksi luokiteltu VTV 1 Suomenlahdella ja useita hinaajia.
Karjalan järvillä (Laatokka, Äänisjärvi) oli kaapattu, jopa aivan ilman minkäänlaisia sotatoimia antautuneita aluksia kymmeniä.
Kaikkiaan sotasaaliina saatujen alusten määrä ylittää kuudensadan.
Käyttökelpoisia näistä ei ollut läheskään kaikki mutta monta saatiin ahkeralla työllä ja ammattitaidolla vastustamaan entistä isäntää.
Varsinaisista sotalaivoista on kirjoitettu paljonkin mutta muutama pienempi, suurvallan näkökulmasta veneluokan alus pitää tulla mainituksi.
KM-2
Tämä luokka perustui Saksassa 1935 rakennettuun teräksiseen prototyyppiin.
Neuvostoliitossa rakennetut alukset olivat puisia ja moottorina käytettiin sopivasti saatavilla olevia auton bensiinimoottoreita.
Alusten mitat olivat 13,8x3,1x0,8 metriä ja niissä käytettiin 63 hevosvoimaista bensiinikäyttöistä auton moottoria.
Aluksia rakennettiin joitakin kymmeniä.
KM-4
Nämä alukset olivat kehitetty edellisestä mallista Neuvostoliitossa.
Pituutta oli kasvatettu 19,3 metriin, leveys oli 3,4 metriä.
Nyt veneissä oli kaksi potkuria ja niitä pyörittämässä kaksi edellämainittua autonmoottoria.
Alusten tie Suomen merivoimien käyttöön
Neuvostoliitolla oli talvisodan päätäneiden rauhanneuvottelujen jälkeen lupa rakentaa laivastotukikohta ja varuskunta Hankoon 1940.
Suomen merialue oli katkaistu kahtia.
1941 alkoi uusi sota, jota vähäinen Suomi ei olisi yksin pystynyt käymään.
Aseveljeksi jäi ainoa mahdollinen eli Saksa.
Sotatoimet merellä keskittyivät miinasodaksi, molemmat osapuolet miinoittivat merialueitaan ja suojelivat omia miinoituksiaan.
Suomalaisittain sodan alku oli menestyksellinen, menetettyä omaa maata saavutettiin takaisin hyvällä vauhdilla. Vihdoin myös Hankoniemi vallattiin, samoin entiset suomalaiset alueet idässä.
Takaisinvallatuilta alueilta alkoi löytyä sotasaalista. Myös Merivoimat sai oman osansa.
Oikeiden sotalaivojen lisäksi ennalta tunnistamatonta tyyppiä olevia moottoriveneitä löytyi monista paikoista.
Kun Hangon mottia päästiin selvittämään alkoi paljastua käytettävissä olevaa sotakalustoa valtava määrä. Oli rautatietykistöä, kenttätykkejä, panssareita, lentokoneita, rautatiekalustoa, autoja, jopa muutama veneluokan alus Laivastolle.
Myös idässä, entisessä Suomessa löytyi merikalustoa. Esimerkiksi Suursaaren takaisinvaltauksen yhteydessä löytyi yksi KM-vene.
Lisäksi otettiin omaan käyttöön Neuvostoliitolla Maarianhaminassa konsulaatilla olleet veneet.
Hangon satamasta nostettin mm. vetureita, junanvaunuja, ammuksia, autoja, jopa kokonaisia moottoriveneitä.
Yksi näistä päätyi TK-kuvaajan kameran eteen:
Varsinaisista sotalaivoista on kirjoitettu paljonkin mutta muutama pienempi, suurvallan näkökulmasta veneluokan alus pitää tulla mainituksi.
KM-2
Tämä luokka perustui Saksassa 1935 rakennettuun teräksiseen prototyyppiin.
Neuvostoliitossa rakennetut alukset olivat puisia ja moottorina käytettiin sopivasti saatavilla olevia auton bensiinimoottoreita.
Alusten mitat olivat 13,8x3,1x0,8 metriä ja niissä käytettiin 63 hevosvoimaista bensiinikäyttöistä auton moottoria.
Aluksia rakennettiin joitakin kymmeniä.
Netistä löytynyt, venäläinen kuva yläohjaamolla varustetusta KM-veneestä.
KM-4
Nämä alukset olivat kehitetty edellisestä mallista Neuvostoliitossa.
Pituutta oli kasvatettu 19,3 metriin, leveys oli 3,4 metriä.
Nyt veneissä oli kaksi potkuria ja niitä pyörittämässä kaksi edellämainittua autonmoottoria.
Alusten tie Suomen merivoimien käyttöön
Neuvostoliitolla oli talvisodan päätäneiden rauhanneuvottelujen jälkeen lupa rakentaa laivastotukikohta ja varuskunta Hankoon 1940.
Suomen merialue oli katkaistu kahtia.
1941 alkoi uusi sota, jota vähäinen Suomi ei olisi yksin pystynyt käymään.
Aseveljeksi jäi ainoa mahdollinen eli Saksa.
Sotatoimet merellä keskittyivät miinasodaksi, molemmat osapuolet miinoittivat merialueitaan ja suojelivat omia miinoituksiaan.
Suomalaisittain sodan alku oli menestyksellinen, menetettyä omaa maata saavutettiin takaisin hyvällä vauhdilla. Vihdoin myös Hankoniemi vallattiin, samoin entiset suomalaiset alueet idässä.
Takaisinvallatuilta alueilta alkoi löytyä sotasaalista. Myös Merivoimat sai oman osansa.
Oikeiden sotalaivojen lisäksi ennalta tunnistamatonta tyyppiä olevia moottoriveneitä löytyi monista paikoista.
Kun Hangon mottia päästiin selvittämään alkoi paljastua käytettävissä olevaa sotakalustoa valtava määrä. Oli rautatietykistöä, kenttätykkejä, panssareita, lentokoneita, rautatiekalustoa, autoja, jopa muutama veneluokan alus Laivastolle.
Myös idässä, entisessä Suomessa löytyi merikalustoa. Esimerkiksi Suursaaren takaisinvaltauksen yhteydessä löytyi yksi KM-vene.
Lisäksi otettiin omaan käyttöön Neuvostoliitolla Maarianhaminassa konsulaatilla olleet veneet.
Hangon satamasta nostettin mm. vetureita, junanvaunuja, ammuksia, autoja, jopa kokonaisia moottoriveneitä.
Yksi näistä päätyi TK-kuvaajan kameran eteen:
SA-kuvassa Hangon satama-altaasta nostettu KM-2-tyyppinen moottorivene.
Tästä tuli suomalainen A 61. SA-kuva
Syksyllä 1941 Viipurista löytynyt vene. KM-2-tyypiltä näyttää, mutta
on teräksinen! Olisiko tämä se Saksassa tehty prototyyppi? SA-kuva
Tästä tuli suomalainen A 61. SA-kuva
on teräksinen! Olisiko tämä se Saksassa tehty prototyyppi? SA-kuva
2.Rannikkoprikaatin I linnakkeiston (Kirkonmaa-Rankki-Ristisaari) sotapäiväkirjoista löytyy maininta siitä, miten yhteysvene YM 54 hinasi pahoissa jääoloissa ajelehtivan moottoriveneen Rankkiin.
Vene oli noin 14x3,1 metrinen tasaperäinen moottorivene, jossa oli arviolta 60-80 hevosvoimainen nopeakäyntinen bensiinimoottori.
Keulassa oli hytti, jossa 2 makuupaikkaa, konehuone, ohjaushytti, isompi salonki sekä perässä aurinkokansi ja istuinaukko (kuvaus sotapäiväkirjasta).
Vene oli kaikesta päätellen päässyt irralleen, ajelehtimaan. Veneestä löytyi maininta, joka tulkittiin tarkoittavan GS 2.
Tämä tuli myöhemmin aluksen nimeksi, kun se liitettiin 2.Meripioneerikomppaniaan raivausveneeksi. Ilmatorjunta-aseistuksena siinä oli erilaisia konekiväärejä kunnes lopulta 1944 siihen asennettiin 20 mm Madsen ilmatorjuntatykki.
(Tähän saan pian kuvankin!)
Myöhemmin samaan yksikköön liitettin samanlainen moottorivene nimellä GS 1.
Se oli isompaa mallia eli KM-4.
Vene oli noin 14x3,1 metrinen tasaperäinen moottorivene, jossa oli arviolta 60-80 hevosvoimainen nopeakäyntinen bensiinimoottori.
Keulassa oli hytti, jossa 2 makuupaikkaa, konehuone, ohjaushytti, isompi salonki sekä perässä aurinkokansi ja istuinaukko (kuvaus sotapäiväkirjasta).
Vene oli kaikesta päätellen päässyt irralleen, ajelehtimaan. Veneestä löytyi maininta, joka tulkittiin tarkoittavan GS 2.
Tämä tuli myöhemmin aluksen nimeksi, kun se liitettiin 2.Meripioneerikomppaniaan raivausveneeksi. Ilmatorjunta-aseistuksena siinä oli erilaisia konekiväärejä kunnes lopulta 1944 siihen asennettiin 20 mm Madsen ilmatorjuntatykki.
(Tähän saan pian kuvankin!)
Myöhemmin samaan yksikköön liitettin samanlainen moottorivene nimellä GS 1.
Se oli isompaa mallia eli KM-4.
Kuvasarja loppukesältä 1941, Virolahdella rikkiammuttu KM-4-vene.
Tämä kunnostettiin ja liitettiin toisen Meripioneerikomppanian kalustoon nimellä GS 1. SA-kuva
2.MPionK:n raivaaja GS 1 kuva Petri Loikas, yksityiskokoelma
Muut KM-veneet Suomessa
Näiden kahden GS-tunnuksella olleen aluksen lisäksi oli suomalaisten käytössä kahdeksan venettä, jotka nimettiin tunnuksilla A 60-67. Tarkkaa tietoa siitä, mitkä veneet olivat kakkosia, mitkä nelosia ei ole.
Ainakin parin tyyppi selviää myöhemmin julkaistavista kuvista.
Lisäksi oli ainakin kaksi (NL:n Maarianhaminan lähetystön veneet 1 KM-2 ja 1 KM-4, myöhemmin suomalaisilta nimiltään AP 100 ja AP 101) tämänlaista venettä eli ainakin kahdelletoista löytyy suomalainen nimi tai tunnus.
Näitä ei pidä kuitenkaan sekoittaa Laivaston A-veneisiin, jotka olivat ensimmäisen maailmansodan aikaisia aluksia. Niitä oli jokunen käytössä ainakin talvisodan aikana.
Saksalla oli Suomessa käytössä Küstenminenlegertyyppisiä miinaveneitä, joiden tunnus oli KM ja numero. Näihinkään näitä ei pidä sekoittaa...
Joissain lähteissä, mm. sotapäiväkirjoissa sekä SA-kuva-gallerian tiedoissa nimitetään myös Ahven-luokan raivaajia A-veneiksi. Näillä oli omat nimensä ja myöhemmin ne numeroitiin Ahven 1 alkaen...älä niitäkään näihin sekoita.
Jos vielä asian sekoittamiseksi mainitsen, että myös muutamia moottoriveneitä oli nimetty A-jotakin alkavaksi, esim. A 5 ja A 50. Lisäksi tietysti oli Merivoimilla pakko-otettuna yksityisiä moottoriveneitä ja helsinkiläiset tietysti A-kirjaimella alkavia. Helppoa?
A-veneitä käytettiin pääasiassa yhteysveneinä ja raivaajina. Ainakin kaksi niistä (A 62 ja A 63) liitettiin Saattajaosastoon huhtikuussa 1943 ja ne varustettiin syvyyspommien pudotuslaitteilla.
A 60 kuului 2. Raivaajalaivueeseen 1942 ja oli kesällä 1943 Helsingin Laivastoaseman henkilöliikenteessä Helsingin edustan linnoitussaariin yhdessä A 61:n kanssa.
Neuvostoliiton Maarianhaminan lähetystölle kuuluneet KM-veneet takavarikoitiin Merivoimien käyttöön. Nämä nimettiin tunnuksilla AP-100 (KM-2) ja AP 101 (KM-4).
Aluksia käytettiin Saattajalaivueissa yhdysveneinä.
Kesäkuun 1942 lopulla ne siirrettiin tilapäisesti Saaristomeren Rannikkoprikaatin käyttöön sukellusvenepartiointiin alueella Lågskär-Eckerö.
Erikoinen tieto AP 101-veneeseen liittyy joulukuun 8. päivälle 1944, kun yhteysalus Porkkalan hinauksessa ollut alus irtosi myrskyssä hinausköydestä mutta miehistö pääsi kuitenkin omin voimin turvaan rantaan. Muut sotasaalisveneet oli luovutettu Neuvostoliitolle jo yli kuukausi aikaisemmin? Oliko konsulaatin veneet jotain muuta, kuin sotasaalista?
Näiden kahden GS-tunnuksella olleen aluksen lisäksi oli suomalaisten käytössä kahdeksan venettä, jotka nimettiin tunnuksilla A 60-67. Tarkkaa tietoa siitä, mitkä veneet olivat kakkosia, mitkä nelosia ei ole.
Ainakin parin tyyppi selviää myöhemmin julkaistavista kuvista.
Lisäksi oli ainakin kaksi (NL:n Maarianhaminan lähetystön veneet 1 KM-2 ja 1 KM-4, myöhemmin suomalaisilta nimiltään AP 100 ja AP 101) tämänlaista venettä eli ainakin kahdelletoista löytyy suomalainen nimi tai tunnus.
Näitä ei pidä kuitenkaan sekoittaa Laivaston A-veneisiin, jotka olivat ensimmäisen maailmansodan aikaisia aluksia. Niitä oli jokunen käytössä ainakin talvisodan aikana.
Saksalla oli Suomessa käytössä Küstenminenlegertyyppisiä miinaveneitä, joiden tunnus oli KM ja numero. Näihinkään näitä ei pidä sekoittaa...
Joissain lähteissä, mm. sotapäiväkirjoissa sekä SA-kuva-gallerian tiedoissa nimitetään myös Ahven-luokan raivaajia A-veneiksi. Näillä oli omat nimensä ja myöhemmin ne numeroitiin Ahven 1 alkaen...älä niitäkään näihin sekoita.
Jos vielä asian sekoittamiseksi mainitsen, että myös muutamia moottoriveneitä oli nimetty A-jotakin alkavaksi, esim. A 5 ja A 50. Lisäksi tietysti oli Merivoimilla pakko-otettuna yksityisiä moottoriveneitä ja helsinkiläiset tietysti A-kirjaimella alkavia. Helppoa?
A-veneitä käytettiin pääasiassa yhteysveneinä ja raivaajina. Ainakin kaksi niistä (A 62 ja A 63) liitettiin Saattajaosastoon huhtikuussa 1943 ja ne varustettiin syvyyspommien pudotuslaitteilla.
A 60 kuului 2. Raivaajalaivueeseen 1942 ja oli kesällä 1943 Helsingin Laivastoaseman henkilöliikenteessä Helsingin edustan linnoitussaariin yhdessä A 61:n kanssa.
Neuvostoliiton Maarianhaminan lähetystölle kuuluneet KM-veneet takavarikoitiin Merivoimien käyttöön. Nämä nimettiin tunnuksilla AP-100 (KM-2) ja AP 101 (KM-4).
Aluksia käytettiin Saattajalaivueissa yhdysveneinä.
Kesäkuun 1942 lopulla ne siirrettiin tilapäisesti Saaristomeren Rannikkoprikaatin käyttöön sukellusvenepartiointiin alueella Lågskär-Eckerö.
Erikoinen tieto AP 101-veneeseen liittyy joulukuun 8. päivälle 1944, kun yhteysalus Porkkalan hinauksessa ollut alus irtosi myrskyssä hinausköydestä mutta miehistö pääsi kuitenkin omin voimin turvaan rantaan. Muut sotasaalisveneet oli luovutettu Neuvostoliitolle jo yli kuukausi aikaisemmin? Oliko konsulaatin veneet jotain muuta, kuin sotasaalista?
Kaksi alusta heinäkuun lopulla 1942 Maarianhaminassa.
Vasemmalla KM-4, oikealla KM-2.
Nämä veneet kuuluivat Neuvostoliiton Maarianhaminan lähtystölle.
Nämä veneet kuuluivat Neuvostoliiton Maarianhaminan lähtystölle.
Talvinen valkoinen suojaväri osittain kulunut pois. SA-kuva
Edellisen kuvan veneet syksyllä -42 Ahvenanmaalla.
AP 101 on KM-4, takana AP-100, joka on tyyppiä KM-2.
Molemmissa it-konekivääri ja syvyyspommeja. SA-kuva.
Saattajaosaston yhteysvene AP-100 Pirttisaaren edustalla
elo-syyskuussa 1944. SA-kuva
Kuvissa 2.Raivaajalaivueen A 60 Kuha-raivaajien kanssa
Kotkan lähellä toukokuussa 1942. A 60 toinen rannastapäin. SA-kuva
A 62 Mäkiluodossa syksyllä 1944. SA-kuva
AP 101 on KM-4, takana AP-100, joka on tyyppiä KM-2.
Molemmissa it-konekivääri ja syvyyspommeja. SA-kuva.
elo-syyskuussa 1944. SA-kuva
Kuvissa 2.Raivaajalaivueen A 60 Kuha-raivaajien kanssa
Kotkan lähellä toukokuussa 1942. A 60 toinen rannastapäin. SA-kuva
1944 heinäkuussa Uudenmaan Rannikkoprikaatin alainen 1. Meripioneerikomppania sai kolme KM-venettä (A 64, A 65 ja A 66) käyttöönsä raivaajiksi varustettuna miinanraivauskalustolla MRK/3.
19.8.1944 sotapäiväkirjassa mainitaan A 66:n naftaputken haljenneen joten se oli varustettu diesel-moottorilla, alkuperäisellä vai Suomessa asennetulla?
Yhdessä komppanian YM- ja AV-veneiden kanssa nämä osallistuivat syksyllä 1944 Porkkalan vuokra-alueen väylien ja Suomenlahden pohjoisimpien miinakenttien raivaukseen.
19.8.1944 sotapäiväkirjassa mainitaan A 66:n naftaputken haljenneen joten se oli varustettu diesel-moottorilla, alkuperäisellä vai Suomessa asennetulla?
Yhdessä komppanian YM- ja AV-veneiden kanssa nämä osallistuivat syksyllä 1944 Porkkalan vuokra-alueen väylien ja Suomenlahden pohjoisimpien miinakenttien raivaukseen.
Syyskuussa 1944 A 61 toimi 3.Raivaajalaivueen (Ahvenet) poijutusaluksena mm. Saaristomerellä.
Usein oli joku näistä entisen omistajansa käytössä Valvontakomission tutustuessa uuteen tukikohtaansa Porkkalassa. Kaksi näistä oli alkuperäiseltä tyypiltään KM-2 ja yksi KM-4.
Myös vartiokäytössä olleet A 62 ja A 63 olivat tuolloin Porkkalassa.
Tutkin vielä yhden valokuvan taustatietoja: Kuvassa KM-2-tyyppinen vene on nostettu rautatievaunuun syksyllä 1944 idässä koti-Suomeen vietäväksi...
Usein oli joku näistä entisen omistajansa käytössä Valvontakomission tutustuessa uuteen tukikohtaansa Porkkalassa. Kaksi näistä oli alkuperäiseltä tyypiltään KM-2 ja yksi KM-4.
1.M.Pion.K:n aluksia Mäkiluodossa syys- tai lokakuussa 1944. Edessä YM- ja AV-veneitä, takarivissä
osaston A 64, A 65 ja A 66. Kuvalaina Merivartiomuseo Kotka
Myös vartiokäytössä olleet A 62 ja A 63 olivat tuolloin Porkkalassa.
Tutkin vielä yhden valokuvan taustatietoja: Kuvassa KM-2-tyyppinen vene on nostettu rautatievaunuun syksyllä 1944 idässä koti-Suomeen vietäväksi...
Sodan jälkeen kaikki sotasaaliiksi saadut alukset piti palauttaa entisille isännilleen, näiden mukana myös KM-veneet, jotka luovutettiin 26.10.1944 Porkkalan Båtvikissä.
Kaikkiaan vähintään 12 KM-venettä oli suomalaisten käytössä?
Kaikkiaan vähintään 12 KM-venettä oli suomalaisten käytössä?
Tämän tarinan kuvat ovat kaikki netissä olevasta sa-kuva.fi tietokannasta tai Merivartiomuseon kuvalähteistä.
Kirjallisina lähteinä on käytetty digitoituja sotapäiväkirjoja osoitteessa http://digi.narc.fi
