Monday, August 27, 2018

Suojeluskuntapurret

Kun hain netistä tietoja näistä aluksista törmäsin lähes tyhjään! Oikeastaan mitään kirjoitettua en löytänyt. 
Kun toisaalta olin muussa yhteydessä Kansallisarkistoon digitoiduissa sotapäiväkirjoissa törmännyt satoihin mainintoihin, ajattelin koota muistiinpanoni yhdeksi kokonaisuudeksi.

Tiedän, että en läheskään täydellistä selvitystä näiden historiasta saa kasaan mutta kirjoitan tähän ylös jotain.

Ehkä myöhemmin tätä pystyy täydentämään? Kaikki tieto otetaan kiitollisena vastaan...

Edit 6.2.2019: Olen saanut tähän ja muihinkin kirjoituksiini arvokasta lisätietoa. Kiitos Matti Salokorpi!

Käytetystä materiaalista johtuen tästä tulee ainakin näin alkuun kovin sota-aikaan painottuva tarinanpätkä.


Suojeluskuntajärjestö


Suojeluskuntajärjestö pohjautuu jo vuoden 1905 suurlakkoon ja sen jälkeisiä venäläistämistoimia vastustaneisiin kaarteihin. Osa valkoisista kaarteista kutsui itseään suojeluskunniksi.
Vuoden 1918 Suojeluskunta-asetuksessa järjestö sai virallisen aseman.
Pian liikkeen sisään haluttiin kehittää myös meriorganisaatiota.

1923 perustettiin Suojeluskuntain moottorivenelaivue, josta pian tuli Suojeluskuntalaivasto. Tämän organisaation johtoon nousi eversti Lybeck.

Suojeluskuntalaivasto

Kymmenille paikkakunnille syntyi Suojeluskuntalaivaston divisioonia. Näitä oli loppuvuodesta 1925 jo 42 ja niillä oli käytettävissään noin 500 moottorivenettä ja yli 100 hinaajaa. Alukset olivat kuitenkin yksityishenkilöiden ja yhtiöiden omistuksessa.

1.4.1926 Suojeluskuntien ylipäällikön päiväkäskyllä muodostettiin ensimmäiset Suojeluskuntapiirien alaiset Merisuojeluskunta-alueet yksittäisten Merisuojeluskuntien katto-organisaatioksi.


Pari kuukautta tämän jälkeen nyt kommodoriksi nimetty Lybeck pyysi terveydellistä syistä eroa ja uudeksi Suojeluskuntalaivaston päälliköksi nousi komentajakapteeni Hollming.


Samaan aikaan järjestö sai laivastolta lainaksi kolme vanhaa A-venettä, joita käytettiin koulutusaluksina. 1930 A 11, A 12 ja A 19 luovutettiin juuri perustetulle Merivartiolaitokselle.
Elokuussa 1929 teki yleisesikunnan alukset SP I, SP 2 ja Turun laivueen SP 4 koulutuspurjehduksen Ruotsiin, jolloin neljäntenä aluksena mukana oli laivastolta lainattu A 21.
Nämä alukset olivat kuvien perusteella Venäjän laivastolle Turussa rakennettuja SK-luokan (venäjäksi CK) "partiokuttereita", mitoiltaan 17,2x2,84x1,07 m, 16 tonnia, kaksi Andreé&Rosenqvistin 115 hv bensiinimoottoria.
Huono lehtikuva Suojeluskuntalaivaston A-veneestä.
Laivastolehti 1.9.1928


Laivaston A-veneitä Saimaalla 1927
Kansan Kuvalehti 21.10.1927


A 11 koeajolla. Kansan Kuvalehti 21.10.1927

Myös yksittäiset Merisuojeluskunnat alkoivat hankkia omia aluksiaan. Esimerkiksi Käkisalmen MSK:lla oli Laatokalla aluksenaan SP 6. Tämä oli valmistunut kesällä 1929 Seppälän veneveistämöllä Summassa, hinta oli 80.000 mk.
Käkisalmen Sanomat 29.10.1932

Laatokalla Sortavalassa oli SP 17 ja SP 22, Pitkärannassa toimi SP 13, joka myytiin yksityiselle 1938.


Ilmoitus Laatokka-lehdessä 9.6.1938

Turussa oli käytössä purjealus SP 12, Raumalla SP 27 ja Kymenlaaksossa SP 10 ja SP 38, Porissa SP 11 ja Luvialla SP 18 eli "Meripurak".
SP 16 oli Oulun Suojeluskuntalaivueen alus.
Helsingissä oli käytössä 1930 purjevene “Merikotka” eli SP 19, 1931 Lotta Svärd-järjestön lahjoittama käytetty, Englannissa valmistettu 11 metrinen SP 20 eli “Puukenkä” ja  laivuepäällikkö Riislan oma vene “Raili II”. 1933 Riisla lahjoitti ison purjeveneensä “Repaunt”/SP 23 harjoitusalukseksi. Käytössä oli myös apuvene “rasva-arkki” eli SP X.
1930-luvun lopulla poistettiin SP 19 ja SP 20.

1939 ostettiin uusi SP 20, johon palaan myöhemmin.


S.P. I

Ensimmäisen oman aluksensa Suojeluskuntain yliesikunta osti 1923 heti laivastonsa perustamisen jälkeen sisäasiainministeriöltä.
Alus oli alunperin tarkoitettu Venäjän sotalaivastolle mutta se oli jäänyt puolivalmiina Turun Veneveistömölle, josta se päätyi valtiolle sotasaaliiksi.
Sisäministeriö käytti sitä Karjalan Kannaksella vartiolaivana, kunnes Suojeluskuntajärjestö osti sen.
Alunperin isokokoisessa veneessä oli kaksi polttomoottoria, joilla se saavutti 22 solmun nopeuden. Parin koneenvaihdon jälkeen sen kaksi moottoria kuljetti sitä 15-16 solmun vauhdilla.
Samalla järjestö vaihtoi hallussaan olevia käsiaseita valtion kanssa kymmeneen 37 mm pikatykkiin, joista yksi päätyi “amiraalilaivan” keulakannelle, lisäksi veneeseen asennettiin pari konekivääriä.
Moottori-lehti 1.9.1925


Marraskuussa 1934 tulipalo tuhosi Porvoon Veneveistämön suuren puuhallin ja siellä säilytyksessä olleet veneet, mm. Suojeluskuntajärjestön yleisesikunnan kaksi suurta alusta SP I ja SP 2.


S.P. 2

Merisuojeluskunnan Uudenmaan eteläinen piiri (Porvoon saaristo) hankki kesällä 1928 itselleen harjoitusaluksen, joka oli Venäjän laivastolta Suomeen jäänyt iso moottoripursi ja sen jälkeen ollut salakuljetuskäytössä Turun seudulla.
Aluksen koneet olivat huonot, joten ensimmäisenä kesänä sitä ei saatu käyttökuntoon. Seuraavan talven aikana vene kunnostettiin Porvoon venetelakalla (Eklöf ?).
Tuolloin siihen vaihdettiin toinen moottoreista. Nyt siinä oli kaksi erilaista moottoria, Wickström ja Andros yhteisteholtaan 110 hevosvoimaa. Näillä se saavutti 13 solmun nopeuden.
Vene oli rakennettu kaksinkertaisella laudoituksella kaarille, joista joka toinen oli terästä, joka toinen tammea. Aluksen mitat olivat 20x3x1,4 metriä.
Kannen alla oli keulaskanssi 8 miehelle, keskilaivalla salonki, keittiö ja päällikön hytti, konehuone ja kaksi WC:tä. Ohjaushytti oli tornimainen.
Keulakannella oli jalusta pienelle tykille.
Lehtikuva Skyddkåristen no 13-14 1929


S.P.4.

Turun Suojeluskuntapiiri osti 1927 yksityisomistuksessa olleen, Summassa valmistetun salonkiveneen harjoitusaluksekseen.
Tämä 14 metriä pitkä, 100 hevosvoimaisella Niagara-moottorilla varustettu vene saavutti 13 solmun nopeuden.
Siinä oli erillinen ohjaushytti, konetia, salonki, skanssi neljälle hengelle, keittiö, radio ja sen peräkansi oli tilava.
Skyddkåristen-lehti 1.9.1928


S.P. 3

Viipurin Merisuojeluskunnan alus, tarkemmat tiedot puuttuvat (toistaiseksi).



Uusi SP 1


Suojeluskuntain Pääesikunta hankki poistetun tilalle Porvoosta Eklöfin telakalta uuden "amiraalilaivan", jonka se sai 1935.
Alus oli tunnetun veneensuunnittelija Gösta Kynzellin suunnittelema ja siinä oli Merivartiolaitoksen vartiomoottoriveneiden piirteitä.
Alus rakennettiin kotimaisesta mäntypuusta ja oli mitoiltaan 22x4 metriä.
Moottorina siinä oli konetehdas Areksen toiseksi suurin kahdeksansylinterinen raakaöljymoottori (ns. puolidiesel), joka antoi 240 hevosvoiman tehollaan alukselle noin 11 solmun nopeuden.


Juurivalmistunut SP 1 Tolkkisissa. Kuva netistä

SP 20:n vesillelasku. Kuva lehdestä.

Uusi SP 20

10.6.1939 valmistui Vator Oy:n telakalla Jollaksessa Lotta Svärd-järjestön 200.000 markan lahjoituksen turvin 15,5x3,5x1,2 metrinen, 35 henkilölle tarkitettu myös Gösta Kynzellin suunnittelema alus.
Wikströmin moottoritehtaan 60-80 hevosvoimainen bensiinimoottori takasi veneelle 11 solmun nopeuden.
Alus tuli Helsingin Merisuojeluskunnan käyttöön.

SM 1-4

Suojeluskuntain pääesikunta tilasi ennen talvisotaa Tolkkisista Aug. Eklöf Oy:ltä sarjan moottoriveneraivaajia, joiden nimeksi tuli SM 1-4 (Suojeluskuntamiinanraivaaja?). Alukset olivat hieman laivaston tilaamaa Ahven-luokkaa suurempia 20 tonnisia puuveneitä, mitoiltaan 18x3,8x1,7 metriä ja varustettu Wikströmin 80-hevosvoimaisella polttomoottorilla.
Kaksi ensimmäistä SM 1 ja SM 2 otettiin Merivoimien käyttöön marraskuussa 1939.




Suojeluskuntapurret 1939-44 sodissa

Talvisota

Kun alkusyksyllä 1939 Euroopassa alkaneet toista suurta sotaa enteilevät tuulet puhalsivat Suomeenkin, alkoi myös mitättömät Puolustusvoimamme varautua.
Järjestettiin Ylimääräiset harjoitukset (YH) ja joukkoja koottiin sota-ajan valmiuteen.

Myös Merivoimat otti käyttöön reservinsä. Ensimmäisessä vaiheessa palvelukseen määrättiin valtion laitosten eli Merenkulkuhallituksen, Tullilaitoksen ja Merivartiolaitoksen alukset sekä Suojeluskuntajärjestön purret.

Lokakuussa 1939 olivat parisataa ensimmäistä alusta Laivaston lisänä meriemme suojana.
Myöhemmin ostettiin, vuokrattiin tai pakko-otettiin satoja yksityisiä laivoja, hinaajia ja moottoriveneitä valtion käyttöön.

Suojeluskuntapurret toimivat pääasiassa tutuilla vesillään, omien Merisuojeluskuntapiiriensä alueilla rannikkotykistölohkojen käytössä niissä tehtävissä, joita ne olivat jo rauhanaikana harjoitelleet.

Veneet toimivat pääasiassa vartioaluksina, pienemmät saaristoissa sisävartiossa ja suuremmat ulkomerellä ulkovartiossa. Myös yhdysliikennettä ja joukkojen huoltoa suoritettiin.

Laatokan Lohkolla toimi ulkovartioveneenä tunnuksella "17 B" käkisalmelainen SP 6, joka jäi sodan lopulla viholliselle sekä SP 17, jonka kohtaloksi koitui tuhoaminen päivä talvisodan loppumisen jälkeen.
SP 17 ei suinkaan ollut mikään ihan pieni alus, sillä sen mainittiin pystyvän ottamaan 10 merimiinaa siten, että kiskot ulottuivat ohjaushytin ohi keulakannelle.
10 miinaa painoi tyypistä riippuen kuitenkin yli 3000, jopa 6000 kg.

Luutnantti Karsten oli saanut käskyn tuhota hallussaan olleet alukset sodan viimeisenä päivänä. Käsky peruttiin mutta uusi tieto ei saavuttanut Karstenia tarpeeksi aikaisin joten hän tuhosi hinaajat Pitkäranta, Ahti, Töysä, Voima ja Astra, ruoppaaja Laatokan sekä SP 17:n Haavuksessa Laatokan pohjoisosassa.

Viipurin Lohkon käytössä ei Suojeluskuntapursia ollut.

Kotkan Lohkon alaisuudessa toimi Kymenlaakson Suojeluskuntapiirin SP 10 lähinnä Rankin linnakkeen lähivartioaluksena ja SP 34 sekä Kotkan Merisuojeluskunnan SP 28 Haapasaaren Vartioaseman käytössä.
Aikainen meren jäätyminen joulun alla pelasti kaikki veneet tuhoutumiselta.

Helsingin Lohkon käytössä oli ainakin SP 20, joka oli alistettu Rannikkotykistörykmentti I:lle Suomenlinnaan.
Lokakuussa 1939 se toimi Mäkiluodon linnakkeelta käsin ulkovartioaluksena tunnuksella 875 tai Porkkalan alalohkolla uv-aluksena numero 1.
22.10.1939 se suoritti koeammunnan tykillään, joka saattoi olla joku niistä Suojeluskunnan 20-luvulla armeijalta vaihtokauppana saaduista 37 millimetrin kanuunoista. 22.11. se törmäsi yhteen linnakevene RM 11 kanssa ja sen oikea kylki murtui puhki.
Tuliterät raivaajat SM 1 ja SM 2 mainitaan ainakin Porkkalan alalohkon sotapäiväkirjassa.

Myös "amiraalilaiva" SP 1 oli sotaväen käytössä silloin, kun sen ei tarvinnut risteillä Suojeluskuntaherrojen huvilaivana.

Turun Lohkolla toimi raivaajana SP 14.

Ahvenanmaan Lohkolla Aspön vartioalueella Merivoimien käytössä vartioaluksina ja yhteysveneinä toimivat SP 4, SP 9, SP 12 ja SP 24.

Pohjanlahden Rannikkovartiostopataljoonan käytössä olivat SP 5, SP 16, SP 36 (7.10.1939 yhdysveneeksi) Reposaarella ja SP 37 Oulussa.
Nämä jäivät puolustusvoimien käyttöön välirauhankin ajaksi.

jatkoa tulee pian...?